Koskaan ei ole liian myöhäistä hankkia itselleen parempi loppuelämä.
En tiedä että onko tuo lause jostain NLP-matskuista vai kenties jostain elämänviisauksien kokoelmasta, mutta ihan sama, itselleni se on totta ja kaikin puolin hyvä neuvo muistaa.
Juuri tänään se tuli mieleen jostain, ehkä siitä että on vähän alavireinen olo, itsetunto ei ole parhaimmillaan, monta huonosti nukuttua yötä takana, pitäisi ruveta tekemään asioita yritykseni eteen nyt kun kesälomat on ohi mutta ei oikein tiedä mistä aloittaisi, osaankohan edes enää mitään siitä mitä olen opiskellut. Ja vaikka mitä muutakin.
Juuri tällaisina hetkinä ne puskee pintaan, ne pirulliset rajoittavat, negatiiviset uskomukset, ne jotka painaa alas, vievät luottamusta ja itsevarmuutta. Minulle tuo lause on ennen kaikkea muistutus siitä, että koskaan ei ole liian myöhäistä tehdä jotain noille ilkimyksille. Ne voivat olla sellaisia ettet edes niitä uskomuksiksi tajua, koska ne ovat sinulle totta, totuus jota et kiistä koska ei ole mitään syytä niitä kiistää. Ne voivat sinun totuuksinasi määrätä elämästäsi ja päätöksistäsi isosti, huomaamattasi, kyseenalaistamatta. Mitätöidä mahdollisuuksia ja mitätöidä sinua.
Kun jonkun sellaisen uskomuksen löydät, on se iso lahja, vaikka ainakin alussa sen tajuaminen saattaa olla tuskallistakin.
KUINKA OLEN VOINUT OLLA NIIN IDIOOTTI ETTÄ OLEN AJATELLUT NOIN!!!
Ja harvemmin se niin kauan turvassa ollut pirulainen kerralla pois räjähtää, vaan vaatii työtä ja työstämistä, ehkä vuosienkin ajan. Saatat yhden jos toisenkin kerran huomata että taas ajattelet tai teet sen saman haitallisen mallin mukaan, vaikka kuinka sen olemassaolon tietäisit. Ei hätää, sekin on lahja, se että havahdut tuohon ajattelu- tai toimintatapaan. Kun sen huomaa niin sille voi tehdä jotain, eikö niin?
Kannattaa aina välillä kysäistä itseltäänkin että ihanko totta, ootko nyt ihan varma❤