Otatko henkilökohtaisesti?
Itselleni se oli aikaisemmin iso haaste, ja ennen kaikkea este omanlaiseni elämän ja oletetun oikeanlaisen elämän välillä. Kipuilin sen kanssa tosi paljon, oletin ja uskoin olettamusteni olevan totuus. Ystävän sanat saivat maahan sekunnissa, työssä pomon ohimennen lausuma kommentti sai oman osaamisen tipahtamaan ysistä ykköseen välittömästi.
Silmät rupesivat aukenemaan NLP:n ansiosta, ennen kaikkea kun sai sukeltaa omiin rajoittaviin uskomuksiinsa. Ymmärsi oman käyttäytymisen ja ajattelun taustoja, ja sai keinoja vaikuttaa niihin ja muuttaa niitä. Ymmärsi sen, että jokainen kohtaa maailman oman karttansa kautta, eikä se kartta ole sama kuin maasto. Ymmärsi myös sen, että ottamalla henkilökohtaisesti annan niin usein vastapuolelle avaimet manipuloida, päättää minun puolestani, siirtää painolastiaan minun harteilleni.
Viime vuosina olen tätä työstänyt tosi paljon opiskellen ja itsetuntemusta kasvattaen, ja uskallan sanoa että välttämättömyys ja edellytys kaikelle sille, mitä nykyään teen, on osata olla ottamatta henkilökohtaisesti. Sen työstäminen ei kuitenkaan lopu varmaan koskaan, ja aina silloin tällöin siitä tulee tärkeä muistutus, kun jokin tapahtuma tai sana painaa juuri sitä aktivointinappia. Kun väsyneenä ylitulkitsee toisen viestin, kun yleisellä tasolla esitetystä kommentista tuleekin juuri minulle kohdistettu moite, kuinka kropassa tuntuu pahalta vaikka aivot sanoisivat ettei se nyt tuota tarkoittanut.
Siitä muistuttaa tehokkaasti myös ympäristö, kun miettii vaikkapa että miten helkkarissa tolkuttomassa ryöpytyksessä ja julkisuudessa oleva johtaja jaksaa kaikkea sitä mitä niskaan kaadetaan, jaksaisinko itse ottaa vastaan edes murto-osaa kaikesta tuosta?
Miten sinä jaksat olla ottamatta henkilökohtaisesti? Onko se sinulle luontavaa ja itsestäänselvää? Omaatko teflon-pinnan, vai yllättävätkö joskus omat reaktiot hankalassa paikassa?