Kartta ei ole sama kuin maasto: tämä on yksi NLP:n perusoletus, ja sillä tarkoitetaan sitä, että jokainen meistä tulkitsee ja havainnoi asioita omalta kartaltaan, omien kokemusten, uskomusten ja oman historiansa pohjalta. Se tarkoittaa myös sitä, että meillä kaikilla ei ole sama aikataulu ja tahti.

Joko sulla on ensimmäinen keikka? Joko on sovittuna jotain? Miten on lähtenyt menemään? Näitä kysymyksiä olen kuullut monta näin uuden yrityksen alkumetreillä, ja hienoa että tekemiseni kiinnostavat. Huomaan vaan usein sen, miten nämä varmasti ihan hyvää tarkoittavat kysymykset aiheuttavat painetta; kyllä mulla varmaan jo pitäisi olla jotain sovittuna, nyt puhelin käteen ja soita, onhan tässä jo muutama viikko mennyt…..

Sen verran on NLP:tä taustalla, että tiedän kyllä että itsehän minä nämä paineet itselleni luon. Miksi sitten annan ulkopuolisten kysymysten kääntyä paineeksi, vaikka tiedän tasan tarkkaan omasta kokemuksesta, että silloin ei mikään etene? Tässä yrityksen perustamisen kanssa taistellessa (lähinnä oman pään sisällä omien pelkojen ja rajoitusten kanssa) olen jo huomannut kymmeniä kertoja, että kun annan asioiden kehittyä rauhassa, niin ne loksahtelee paikoilleen. Minun tahtiin, minun tavalla, minulle oikeille paikoilleen. Tämä tekee myös mahdolliseksi sen, että mukaan voikin tulla jotain mitä en tullut ajatelleeksi, aueta uusia mahdollisuuksia, löydän omasta osaamisestani jonkin  itselleni itsestäänselvän jutun mikä voikin olla sellaista jota joku tarvitsee omien pulmiensa ratkaisussa.

Näiden jostain ihmeellisestä paikasta määriteltyjen aikarajojen taustalla ovat varmaan paljolti vanhat oletukset ja uskomukset, mitkä siirtyvät perheissä ja suvuissa, ja ”näinhän on aika tehty” taatusti vaikuttaa myös. Eihän niistä tarvitse välittää, tekee vain omaa juttuaan omaan tahtiinsa, mutta aina ei jaksa ja silloin niistä alkaa välittää. ”Siitähän on jo kolme vuotta, et kai sä enää sitä vatvo!” ”Jos ei puolen vuoden aikana löydä töitä, niin sitten on peli menetetty” 

Minun aikatauluni ei ole sama kuin sinun, eikä sinun aikataulusi ole sama kuin äitisi tai ystäväsi tai ylipäätään kenenkään muun. Sinulla on ihan oma aikataulu, ja sinulla on oikeus mennä asioissa eteenpäin (tai taakse tai sivulle tai pysähtyä) juuri oman aikataulusi mukaan ja kuulostella sitä, mikä sinulle tuntuu oikealta. Oli kyse sitten työstä, työttömyydestä, surusta, erosta, perheestä, masennuksesta ylös pääsemisestä, rakkaussuhteesta, asunnon ostamisesta tai ihan mistä tahansa. Kiva jos Mirkku löysi uuden duunin parin kuukauden sisällä irtisanomisesta, onnea hänelle – se ei kuitenkaan ole mikään yleismaailmallinen aikataulu jokaiselle työttömälle eikä määrittele sitä, kuinka ahkera tai laiska ihminen on. Minulla laatikoiden purkaminen muuton jälkeen kesti kolme viikkoa, mutta niin vain löysivät kaikki tavarat paikkansa ja just oikean paikkansa.

Ihanaa että olet kiinnostunut ja ehkä hiukan huolestunutkin, mutta ole ihan vaan siinä ja läsnä, niin minä etenen omassa tahdissani, ja tiedän että en silti talsi ihan yksinänäni.