On mahtavaa, että uramuutos, totaalinenkin sellainen, on nykyään mahdollista, ihan yleistä ja kannustettavaa vanhemmallakin iällä. Olen itsekin sellaisen tehnyt, enkä kadu. Olin liki 20 vuotta markkinoinnin päällikkötason tekijä. 12 vuotta vastasin mediatoimistoissa isoista asiakkuuksista ja tiimeistä, ja olin se jonka luo tultiin kysymään neuvoa ja sparrailemaan. Se jonka kokemus ja osaaminen oli niin kattavaa, että minut pystyttiin heittämään tilanteeseen kuin tilanteeseen, niihin haastavimpiin pitsauksiin ja neuvotteluihin. Entinen kollega harmitteli että talosta ei enää löydy strategisen suunnittelun opettajaa sen jälkeen kun minä sieltä lähdin, ja totesi että ”sun luo pystyi aina tulemaan koneen kanssa ja ruveta oppimaan”.
Sitten kun se uusi suunta rupesi löytymään, oli se todella hieno oivallus. Tätä kohti olin ollut matkalla, ehkä koko aikaisemman urani. Kohti valmentamista, työhyvinvoinnin rakentamista ja coachausta. Ihmisten ja yritysten auttamista kohti parempaa ja paremmin voivaa työelämää. En epäillyt hetkeäkään sitä ettenkö olisi oikealla tiellä.
Se mihin en osannut valmistautua, oli että tässä uudessa tekemisessä olinkin täysi noviisi, yli 45-vuotias vasta-alkaja, ilman vuosien kokemusta osaamiseni referenssinä ja kilpailuetuna, antamassa varmuutta oman osaamisen myynnissä ja markkinoinnissa. Sen aiheuttamat tunteet olivat aikamoinen vuoristorata, ja niitä työstetään edelleen. Niitä aiheuttaa itselläni ihan varmasti pinnan alta kuikuileva huijarisyndrooma, mutta varmasti myös se, miten vuosien asiantuntijuus itseäni ja työpersoonaani omalta osaltaan rakensi, ja kuinka se uusille tilanteille ja haasteille valmensi.
Tämä asia kannattaa tunnistaa ja tunnustaa uramuutoksen yhteydessä, varsinkin jos olet aikaisemmassa työssäsi ollut arvostettu asiantuntija, se jonka tietoon ja kokemukseen on voitu aina luottaa. Kun sen tunnistaa itsessään, voi sille tehdä jotain, alkaen sen hyväksymisestä. Ei se tunnistaminen sitä tarkoita, että se olisi millään tavalla este sille mitä kohti suuntaat ja mitä haluat tehdä! Päinvastoin, sen kautta päästään usein kiinni vielä paremmin niihin syihin, miksi olet hakeutunut jotain uutta kohti. Oletko aikaisemmin miettinyt arvojasi, tai sitä mikä sinua työssä oikeasti motivoi? Miksi haluat muutosta, mikä sinua tässä uudessa työssä kutsuu? Mitkä ovat vahvuutesi siinä? Ja ehkä tärkeimpänä: Teetkö tämän muutoksen itsesi vai muiden tai muiden odotusten takia?
Tämä pohdinta myös happotestaa sitä, onko muutos se mitä oikeasti haluat. On ihan ok myös palata tekemään sitä mitä aikaisemmin teit, jos se ja sen antama varmuus, tuttuus ja arvostuksen tunne ovat sinulle tärkeintä. Kaikkien ei todellakaan tarvitse löytää työtä jota rakastaa ja jossa voi päästää kaiken sisäisen potentiaalinsa valloilleen – on myös ihan ok tehdä työtä ihan vaan sen takia, että sillä saa laskut maksettua! Jos sen lisäksi saa arvostusta asiantuntijana ja kokee olevansa tärkeässä roolissa, niin eipä ole sekään huono lisä. Kannattaa kuitenkin miettiä myös sitä, miksi se arvostus on sinulle tärkeää.
Teen työkseni paljon uravalmennuksia, ja olen vakaasti sitä mieltä, että vaikka yt:t ja irtisanominen ovat ihan p…stä, ovat ne usein myös mahtava mahdollisuus. Mahdollisuus miettiä, että mitä sitä oikeasti haluaa tehdä, ja onko tämä sitä, mitä haluan tehdä lopunkin työuraani. Harvapa meistä uskaltaa lähteä ihan vaan katsastamaan josko se ruoho olisi vihreämpää aidan toisella puolella, ellei ole siitä muutoksesta ihan varma ja taloudellinenkin tilanne turvattu. Jos kuulut irtisanomistilanteessa muutosturvan piiriin ja olet oikeutettu työnantajasi kustantamaan työllistymistä edistävään valmennukseen, käytä se täysillä hyväksesi! Kokenut ja osaava uravalmentaja tai -coach on mahtava apu urasuunnittelun ja uramuutoksen mietinnöissä, ja osaa tukea myös muutostilanteen tunteiden, epäilyjen ja pelkojen käsittelyssä. Jos valmentaja on itse kokenut saman muutoksen ja samanlaiset tunteet, tuo se lisää arvokasta vertaistukea valmennuksiin. Muista että rautainenkin asiantuntija voi olla uudessa tilanteessa epävarma noviisi, ja se on ihan ok!