Kanssamatkaajan perustaminen hautui pitkään työhyvinvoinnin ja NLP-opiskelujen aikana, mutta kyllähän se kipinä syttyi paljon aikaisemmin. Ainakin silloin kun jäin työttömäksi muutama vuosi sitten – tai kenties vielä ennen sitäkin, kenties se oli syy työpaikan vaihtoihin, fiilikseen että haluan jotain muuta kuin mitä nyt teen?
Työttömyys on useimmille sen kohdanneille ahdistavaa, lannistavaa, lamaannuttavaa, mutta se voi olla myös mahdollisuus: Mahdollisuus ja tilaisuus kerrankin tehdä sitä mitä työputkessa ei ehdi, mahdollisuus tarttua tilaisuuksiin jotka putkahtelevat eteen, mahdollisuus miettiä mitä oikeasti haluan tehdä, mahdollisuus kasvaa ja oppia. Kirjoitin tästä aiheesta LinkedIn-blogin Pitäisikö tästä tehdä ongelma, mikä herätti paljon positiivista huomiota ja johti useampaan haastatteluun Oikotien työpaikat-osiossa. Työttömyydestä haluttiin kerrankin tuoda myös toisenlaista näkökulmaa esille ja puhua myös sen mahdollistamista asioista, ja sen vuoksi annoin Oikotiellä mm. vinkkejä työttömyysajan hyödyntämiseen ja itselle armollisempaan loppuvuoden tyonhakuun.
Työttömyyden aikana sain valtavasti apua NLP:stä omaan jaksamiseen ja jatkuvista pettymyksistä itseni kokoon keräämiseen – olen itse asiassa aika varma, että ilman NLP:tä tällainen yksin asuva, omaa tilaa ja rauhaa suuresti arvostava sosiaalinen erakko olisi hyvin helposti voinut eristäytyä kokonaan omaan koloonsa ja lopettaa yrittämisen. Viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen saatu ”Kiitos mutta ei kiitos” vastaus huolella tehtyihin, personoituihin hakemuksiin vie voimat ihan keneltä tahansa. Tähän kun vielä lisätään mediassa uutisoinnit tyyliin ”kyllähän nyt hyvä tyyppi aina töitä löytää” ja ”aktiivimallin leikkurin voi helposti välttää menemällä töihin”, niin ollaan helposti aika syvissä vesissä. Tämän takia minua pyydettiin kirjoittamaan siitä, millä eväillä itse aina jaksan hylsyn jälkeen nousta. Sen kirjoituksen tein todella mielelläni ja lähetin mukana lämpimän toiveen, että joku samassa tilanteessa oleva saisi tästä vinkkejä jaksamiseen, tai ainakin tietäisi ettei todellakaan ole yksin näiden ajatusten kanssa.
Nyt kun tätä tekstiä varten olen pitkästä aikaa palannut omiin kirjoituksiini LinkedIn:ssä ja näihin Oikotien haastatteluihin, niin kyllähän se aika selkeästi on nähtävissä, että siellä taustalla on muhinut jo tosi pitkän aikaa tieto siitä että markkinointi vaihtuu ihan uusiin kuvioihin. Tai paremminkin markkinointi otetaan mukaan ihan uusiin kuvioihin. Työttömyys on ollut se potku peffalle, joka on pakottanut miettimään mitä oikeasti haluan tehdä – olisinkohan ilman sitä tehnyt näitä päätöksiä tai ainakaan vielä?
Mielenkiintoista!
